 |
Arto Lahti osaa ja uskaltaa!
Arto Lahden korkearesoluutiokuvat
Tiedotteet
Tiedote-sivullamme ovat myös Arto Lahden presidentinvaali- ja eduskuntavaalikampanjan tiedotteet. Ne kertovat Arto Lahden aktiviteeteista ja mielipiteistä.
|
|
Tilaa Arto Lahden vaalikirja tällä lomakkeella!
|
|
Asia: Tiedote 23.01.2007, julkaisuvapaa
Lähettäjä: Professori Arto Lahti/SPYE
Lisätiedot: www.artolahti.com, Email
Maaseudun elinkeinotoiminnan kehittäminen on edelleen mahdollista ja erittäin ajankohtaista seuraavalle hallitukselle
Maaseutupolitiikka nousi nimenä yleiseen tietoisuuteen 1990-luvun alussa, kun Eero Uusitalon johdolla tehtiin ohjelmatyö. Olin työssä mukana yrityssektorin edustajana. Tuossa vaiheessa osattiin ennakoida tuleva tilanne. EU ja globalisaatio haastavat maaseudun elinkeinotoiminnan ja siksi tarvitaan ohjelmaperusteista kehittämistyötä, josta TEKESin pohjalta oli jo tuolloin hyvät kokemukset.
Uusitalon johtamassa ohjelmatyössä painottui maaseudun rooli viihtyisänä asuinympäristönä, josta käydään lisääntyvässä määrin töissä keskuksissa. Tämä kuva on aika tavalla toteutunut. Oma lähtökohtani oli silloin ja on edelleen maaseudun omaehtoinen yrittäjyys. Tämä kuva ei ole todellisuutta ainakaan koko maassa, vaikka vahvaa paikallista maaseutuyrittäjyyttä on mm. Honkajoella. Taloudellinen totuus on kuitenkin se, että maaseutuyrittäjien osuus kansantulosta on koko EU-kauden laskenut ja tilanne ei ainakaan ole korjaantumassa.
Miksi maaseutuyrittäjyys ei ole onnistunut? Syynä ei ole ohjelmatyö, joka on ollut laadukasta. Virallisen ohjelmatyön ohella olen ollut luomassa verkostopohjaista ohjelmamallia. Puu-Suomi -ohjelma oli valtava ponnistus 90-luvun alussa. Nykyinen kansanedustaja Kyösti Karjulan johti ansiokkaasti alueverkostoa. Samalla syntyi malli, jota on paljon sovellettu muillakin alueilla (mm. Ruoka-Suomi, Vilja-Suomi jne). Kävin myös esittelemässä mallia mm. OECD:n seminaarissa ja vastaanotto oli vähintäänkin myönteinen.
Meillä on siis kiistatta ollut kansainvälisesti edistyksellistä ohjelmatyötä. Sen sijaan tulokset ovat vähäiset verrattuna vaikkapa Tanskaan. Oma kokemukseni on se, että Suomessa elinkeinohallinto suhtautuu torjuvasti kansalaisverkostojen aloitteesta syntyviin ohjelmiin. Puu-Suomi -ohjelma ei esimerkiksi saanut rahoitusta KTM:n Uudenmaan piiristä, vaikka sitä haettiin. Ohjelma on kuitenkin osa KTM:n toimintaa. Jouduin rahoittamaan yritykseni kautta 50-prosenttisesti ohjelman alkuvuoden ja lisäksi sadat aktiivit tekivät talkootyötä.
Silti haluan uskoa ohjelmatyöhön. Osallistuin tämän vuoden aikana kansalliseen viljastrategiatyöhön. Haluan osoittaa Seppo Koivulan kautta kiitokset ohjelmatyölle. Uudistettu kansallinen viljastrategia on laadukas ja innovatiivinen. Eräs huikeimmista hankkeista on pohjoismainen viljapörssi, joka olisi käynnistettävissä pienimuotoisesti ja joustavasti. Sopiva alkuvaiheen tuote on kaura mutta periaatteessa muut voidaan kytkeä mukaan. Jos kaura onnistuisi, kaikki maaseudun raaka-aineisiin perustuvat erikoistuotteet (marjat, sienet, vihannekset) olisivat vietävissä suoraan globaaleille markkinoille.
Maaseudun perinteiset elinkeinot ovat kaikki olleet menettäjiä. Tuntuu siltä, että jos kotimaassa on ostajina vain muutama suuri toimija, tuottajahintojen laskua on vaikea välttää. Tämä johtuu tietenkin siitä, että tuonti on vapautunut. Kaupan vapautuminen on tietenkin vastassa muutenkin WTO:n agendalla. Silti on vaikea hyväksyä sitä, että Suomessa on osittain siirrytty kotimaisen tuotannon suosimisesta kotimaisen tuottajan ylettömään kilpailuttamiseen. Tämä on toivottavasti vain välivaiheen ilmiö.
Kotimainen kauppa ei ole itselleen täysin rehellinen, eikä ainakaan tuottajille ja kuluttajille. Kotimaisen tuotteen kansanterveydelliset edut ovat vahvat ja saatavuus. Tuontituotteiden kokonaiskustannukset saattavat peittyä suurten tukkujen sisään tai ne katetaan kotimaisen tuotteen alihintaisilla tuottajahinnoilla. Tällä alueella päästöoikeuksien tapainen markkina olisi paikallaan. Kysymys on siitä, miten hinnoitellaan tuontituotteiden sisältämien haitallisten kemikaalien terveysvaikutukset. Tässä olisi uudelle virastolle hyödyllistä työtä.
Kotimaisen elintarvikeketjun heikkous on erikoistavaraa myyvän vähittäisportaan niukkuus. Kauppahallit, torikauppa ja Stockmann ylläpitävät tätä mutta kattavuus on vähäinen. Kahden suuren ryhmittymän (S ja K) toivoisi ottavan riskiä ja organisoivan suurimpiin myymälöihin erikoistavaraosastot elintarvikkeille, jolloin toimitusketju olisi suoraan tiloilta ja tehtailta kauppaan. Nykykäytäntö, jossa erikoistavaroita, kuten tuoreita ja kuluttajan tarpeiden mukaan differoituja vihanneksia, leipää, kalaa, lihaa myydään päivittäistavaran logistiikalla johtaa siihen, että erikoistavaran tuotanto Suomessa vähenee entisestään.
Energia on maaseudun kohtalonkysymys. Kaikki viittaa siihen, että energiatuotantoa tulee monipuolistaa ja hajauttaa. Pienimuotoista tuotantoa ei voida arvioida vain energian yksikköhinnoilla, koska kerrannaisvaikutukset ovat paikallisesti täysin erilaiset kuin keskitetyllä tuotannolla. Olen saanut yrittäjiltä paljon viestejä siitä, että energia-ala on suurten hallussa, eikä pieni tuottaja aina pääse mukaan sähköverkkoon tai jos pääsee, hinta on huono. Seuraavan hallituksen haaste on ottaa hajautettu energiatuotanto toisissaan. Suuri valtion energiayhtiö tarvitsee isännän, jotta se ei hinnoittelullaan tappaisi energiaintensiivisiä aloja kuten kasvihuoneviljely.
Lisätiedot:
Yrittäjäprofessori Arto Lahti
050 376 9428 Email
Kokoomuksen kansanedustajaehdokas Satakunnassa
Satakunta – Globalisaation voittaja r.y.
-tukiryhmän yhteystiedot:
KTM Antti Harkila, 040 530 0230
Email
Yrittäjä Esko Salo 0400 868 246
Email
Takaisin pääsivulle
|
|
|
