 |
Arto Lahti osaa ja uskaltaa!
Arto Lahden korkearesoluutiokuvat
Tiedotteet
Tiedote-sivullamme ovat myös Arto Lahden presidentinvaali- ja eduskuntavaalikampanjan tiedotteet. Ne kertovat Arto Lahden aktiviteeteista ja mielipiteistä.
|
|
Tilaa Arto Lahden vaalikirja tällä lomakkeella!
|
|
Asia: Tiedote 02.01.2006, julkaisuvapaa
Lähettäjä: Professori Arto Lahti Presidentiksi -kansalaisliike
Lisätiedot: www.artolahti.com, Email
Presidentti Halonen puhui oikein köyhyysongelmasta, mutta liian myöhään ja epärehellisesti. Hyvinvointiyhteiskunta voidaan pelastaa, mutta vain rakentamalla sitä kansalaisten tarpeista lähtien, eikä politiikan ja hallinnon ehdoilla
Presidentti Halonen puuttui täysin oikein meneillään olevaan kehitykseen. Olemme tilanteessa, jossa suuri joukko opiskelijoita, eläkeläisiä, työttömiä ja ylivelkaisia elää tulotasolla, jolla ei saa edes riittävästi kunnollista ruokaa muista kulutusmahdollisuuksista puhumattakaan. Mutta ehdokas Halonen olisi voinut olla rehellisempi analyysissään.
Luokkayhteiskunta rakennettiin jo 1990-luvun alussa, kun valtiojohto päätti yksimielisesti tukea pankkeja. Tämän seurauksena menetettiin neljännes yrityskannasta ja puoli miljoonaa työpaikkaa pysyvästi. Tavalliset ihmiset ja erityisesti pienyritysvaltaiset maaseutupaikkakunnat menettivät näillä päätöksillä vuosikymmenien työn tulokset.
Luokkayhteiskunta on siten lähes 100-prosenttisesti kehnon politiikan tulosta. Nyt nämä 1990-luvulla vastuuta kantaneet poliitikot, kuten tuon ajan ministeri Halonen, varoittavat meitä itse aiheuttamastaan ongelmasta. Rehellistä olisi myöntää, että poliitikot ovat tuhonneet hyvinvointivaltion perustan.
Miten samat poliitikot sitten selviävät tulossa olevasta globalisaatioshokista? Valmiudet tuskin ovat kovin hyvät, koska mitään ei ole opittu. Oppimisen edellytys on se, että jokainen 1990-luvun päätöksentekijä myöntää tehneensä suuren virheen. Nyt poliitikot pikemminkin tarkastelevat 1990-luvun virheitään ikään kuin ne olisivat muiden aiheuttamia.
Poliitikkojen halukkuus korjata Suomen taloustilanne saattaa muutenkin olla vähäinen. Poliitikot ja poliittiset puolueet ovat kuitenkin 1990-luvulta lähtien lisänneet ruhtinaallisesti etujaan kansalaisten köyhtymisestä huolimatta. Palkat monissa politiikan avaintehtävissä ovat kohonneet merkittävästi ja poliittiset virkanimitykset jatkuvat kiihtyvällä vauhdilla.
Suomi on edelleen poikkeuksellisen rikas maa kansainvälisesti. Suomen taloudella on käytettävissä vuositasolla noin 100 mrd. euroa. Tämä raha riittää viisaasti käytettynä köyhyysongelman ratkaisemiseen. Mutta se edellyttää selkeitä ratkaisuja, jotka eivät välttämättä ole edes vaikeita.
Suomessa ei voida enää supistaa eli juustohöylätä hyvinvointipalveluita, koska panostukset niihin ovat jo alle kansainvälisen tason. Esimerkiksi opetussektorin supistaminen olisi suorastaan tuhoisaa, koska koulutus on kuitenkin nuorisolle paras investointi ja myös Suomi Oy:lle. Terveydenhoito on suorittavalla tasolla romahduksen partaalla, eikä sosiaalisetuuksia voida enää supistaa, koska muuten ihmiset eivät tule toimeen.
Ratkaisuna on supistaa EU:n ja poliittisten virkanimitysten luomaa hallintoa, jonka kustannukset ovat Suomessa noin 30 mrd. eli noin kaksinkertaiset verrattuna EU-15 -maiden tasoon. Näin saataisiin talouteen noin 15 mrd. lisää pelivaraa ja Suomi olisi jälleen todellinen hyvinvointivaltio, jossa olisi valtava pula työvoimasta.
Mitä 15 miljardilla saataisiin aikaan? Verottomien tulojen yläraja voitaisiin nostaa 1 000 euroon, jolloin monet köyhyysrajalla elävät saisivat noin 200 euroa lisää tuloja kuukaudessa. Tämä olisi erittäin helppo ratkaisu, koska samalla voitaisiin vähentää valtavaa painetta sosiaalitukia kohtaan, eikä tavallisen rehellisen suomalaisen tarvitsisi kerjätä.
Pääosa tästä summasta voitaisiin ohjata tuloverojen alennukseen, jolloin olisi helppo toteuttaa Nokiankin vaatima tasaveromalli. Tämä taas toisi meille uudelleen teolliset investoinnit. Suomalaisen nuoren akateemisen työvoiman osaaminen, kielitaito ja työmotivaatio ovat maailman huippua, joten työpaikkojen menestys on käännettävissä voitoksi.
Osa 15 miljardista pitää käyttää sairaanhoitajien, poliisien, opettajien ja monien muiden palkkakuopan korjaamiseen, koska muuten uhkana on se, että me emme saa enää näille alueille sellaista huippuluokan työvoimaa kuin meillä on tähän saakka. Jos nämä hyvinvoinnin kannalta elintärkeät ammatit eivät saa arvostusta, hyvinvointipalvelut romahtavat laadullisesti sisältäpäin.
Puoluetuella ei ole mitään moraalista perusteluita. Nämä rahat tarvitaan moneen välttämättömään. Vaikka rahasumma ei ole kovin suuri, silti 12 miljoonaa puolueiden johdolle osoitettua tukea on signaali siitä, miten puolueet arvottavat omia etuja suhteessa äänestäjiin. Puoluetuki tekee puolueet riippumattomaksi äänestäjistään ja omista yhdistyksistään, koska puoluejohto saa puoluetuesta noin 80-prosenttisen rahoituksen toiminnalleen.
Valtion ja kuntien elinkeinotoiminta ei suinkaan ole sekään hyvinvointia vahvistavaa riidattomasti, pikemminkin päinvastoin. Fortum on esimerkki tapauksesta, jossa johto palkittiin 550 miljoonan optioilla, vaikka Fortumin johto todellisuudessa monopolisoi sähkömarkkinoita ja kaksinkertaisti kuluttajahinnat. Tästä olisi kilpailunrajoituslain mukaan pitänyt seurata oikeudelliset toimet Fortumin johtoa vastaan, eikä palkitseminen.
Nuorten kannalta valtion ja kuntien tonttikeinottelu on ollut keskeinen selittäjä asunnonhintojen kohoamiselle. Samalla on jätetty käyttämättä keinot yksityisen tonttitarjonnan kanavoimiseksi asuntotuotantoon. Nyt monet nuoret ovat asuntolainaloukussa, kun korot väistämättä nousevat.
Valtionkonttori ja vakuutusyhtiöt pullistelevat rahaa, jota kanavoidaan lähinnä sijoitustoimintaan. Yrittäjät ja kansalaiset on ahdistettu tilanteeseen, jossa veroluonteisilla maksuilla saadaan nopeasti kotiutettua kansalaisten rahavaroja ulos yksityisestä kulutuksesta. Sen sijaan kansalaisten ja yrittäjien mahdollisuudet saada omia saataviaan takaisin on aina hankalaa ja hidasta.
Samalla kun virallista verotusta on laskettu, on synnytetty monia erilaisia piiloverotuksen muotoja, jotka vähentävät entisestään yksityistä kysyntää. Monet maksut ovat nykyään samalla tasolla kuin aikaisemmin ennen EMU:a, mutta ongelmana on vain se, että nyt hinnat euroja eikä markkoja.
Lisätiedot:
Professori Arto Lahti
050 376 9428 Email
Kampanjapäällikkö Tomi Riihimäki
040 545 7000 Email
Takaisin pääsivulle
|
|
|
