 |
Arto Lahti osaa ja uskaltaa!
Arto Lahden korkearesoluutiokuvat
Tiedotteet
Tiedote-sivullamme ovat myös Arto Lahden presidentinvaali- ja eduskuntavaalikampanjan tiedotteet. Ne kertovat Arto Lahden aktiviteeteista ja mielipiteistä.
|
|
Tilaa Arto Lahden vaalikirja tällä lomakkeella!
|
|
Asia: Tiedote 02.01.2006, julkaisuvapaa
Lähettäjä: Professori Arto Lahti Presidentiksi -kansalaisliike
Lisätiedot: www.artolahti.com, Email
Kauko Parkkinen, oik. kand, valt. maist.
TYÖMARKKINOILLA VOIMA SYRJÄYTTÄÄ JÄRJEN
Asian arvon kokoisilla kirjaimilla kerrottiin pari vuotta sitten, kuinka elinkeinoelämä "yhdisti voimansa", kun teollisuuden ja palveluelinkeinojen kaikki edunvalvonta pantiin saman organisaatiokaton alle. Syntyi mahtijärjestöksi kutsuttu Elinkeinoelämän Keskusjärjestö EK, joka käsittää sekä työnantajatoiminnot että muun edunvalvonnan.
Palkansaajapuolen reaktiot olivat luokkaa "ne jyrää meitin". Haikailtiin "vastavoimaa" ja voimien kokoamista. Sitä on sen jälkeen huhuiltu ilman menestystä.
Mutta uusia yksittäisiä voimamiehiä on noussut vuoronperään näyttämään työnantajille, että komeat kulissit eivät riitä. Pikkujättiläinen AKT nöyryytti yllätyskäänteen jälkeen tupotielle lähtenyttä EK:ta mennen tullen sekä neuvottelujen alku- että loppuvaiheessa liikenteen ja satamien sulkemisen avulla.
Varsinainen kova kolmen miehen kopla ay-liikkeessä muodostuukin nyt AKT:n puheenjohtajan Timo Rädyn lisäksi Merimiesunionin Simo Zittingistä ja Toimihenkilöunionin puheenjohtajaksi sivusta hankkiutuneesta Antti Rinteestä. Näiltä kaikilta voi jatkossa odottaa mitä tahansa operaatioita, jos tarvitaan lisää valtaa tai entinenkin tuntuu uhatulta.
Räty ja Zitting hallitsevat kuljetusten avaintehtäviä, ja Rinteellä on käsissään kaikkialle teollisuuteen ulottuvat toimihenkilötehtävät, joiden pysäyttäminen lamaannuttaa teollisuuden nopeasti.
Omat lähikokemukseni kaikista kolmesta kertovat, että aiheutetut vahingot pikemminkin innostavat kuin pidättelevät näitä herroja tovereita. Zitting tosin oli leivättömän pöydän toiselle puolelle SAK:n nuorena lakimiehenä osuessaan vielä kiltti poika, mutta saatuaan legendaarisen lakkokenraalin Niilo Wällärin aikoinaan johtaman liiton komentoonsa hän oppi nopeasti isojen poikien elkeet.
Rädyssä vahinkojen valittelu herätti pikemminkin hilpeyttä ja kirvoitti toteamuksen, että se on työtaistelun tarkoituskin. Toimien laillisuus ei juurikaan kiinnostanut. Ja miksi kiinnostaisikaan, onhan ay-liike ainoa ryhmä yhteiskunnassa, joka saa tarkoituksella aiheuttaa vahinkoa toisille. Ja ilman vastuuta, kuten kyseinen tapauskin osoitti.
Rinnettä mainittiin pääkirjoituksissa räväkäksi otteissaan. Ilmaus on kovin lievä. Fanaattinen kuvaa paremmin tapaa, jolla hän ajoi lamavuosina 1,2 miljoonan markan kannetta kymmenen AKT:n jäsenen puolesta pientä pohjoissuomalaista kuljetusyritystä vastaan. Valtion firma oli vienyt yritykseltä kuljetuksia. Onneksi siinä toisin kuin Rädyn kohdalla oikeuslaitos oli tehtävänsä tasalla. Läpi mennessään kanne olisi ilman muuta kaatanut yrityksen, mikä ehkä oli tarkoituskin. Nyt selvittiin yrittäjän sairaalareissulla.
Enteellisiä ovat ay-kollegojen kertomukset siitä, miten Rinne tuon tuosta tokaisee, että "tämä ajetaan läpi vaikka lakolla". Sopiva aika ja paikka ovat hakusessa. Siinä olisi oiva vedonlyönnin kohde. Rahaa liikkuu enemmän kuin jalkapallossa, eikä sopupelistä ole palkoa. Ilmainen vihje: yt-lain kiristys tai riittävän näyttävä irtisanominen saattaisivat kelvata syyksi ensihätään.
Valtiovalta on kutsunut järjestöt puhutteluun, kun viime tupokierros osoitti sen mielestä heikkoa sitoutumista kolmikantaan. Uuden EK:n piirissä tarvittaisiin selvitys siitä, mikä sai sen yllättäen pyörtämään kantansa, lähtemään tuposeikkailujen tielle ja unohtamaan puheissa väläytellyn "uuden polun".
Oliko lupaus varallisuusveron poistosta ratkaiseva syy, vaikka se oli kerrottu jo ennen kierrosta ja olisi tullut joka tapauksessa Perheyrittäjien Liiton ansiokkaan esityön jälkeen? Kuinka arvioitiin mahdollisuudet menestyä ilman paperiteollisuutta?
Onko selitys tupojen jatkumiselle se, että EK:n jäsenliitot haluavat purjehtia sopimussatamaan tupo-mukavuuslipun alla omaa raskasta työtä välttäen? Paperiteollisuuden kivikkoinen taival ei tainnut olla rohkaiseva.
Metsäteollisuus ry:n työmarkkinajohtaja Arto Tähtinen totesi taannoin merkkipäivähaastattelussaan, että liitto ei onnistunut viestimään, mitä globaali kilpailu paperiteollisuudelta vaatii. Ongelma pyritään nyt ratkaisemaan "yhteistyössä Paperiliiton, keskusjärjestöjen ja valtiovallan kanssa".
Yksi joukosta puuttuu ja sen mukana kaikki: paperimies tai -nainen tehtaan lattialla. Ellei laskeuduta lattiatasolle ja aloiteta sieltä, yläkerran julistukset johtavat entistäkin huonompiin tuloksiin. Ne työllistävät vain työryhmien jäseniä.
Perheyrityksensä M-realille myynyt ja yrityksessä johtotehtävissä jatkava belgialainen Jacques Meulemans protestoi voimakkaasti ja poikkeuksellisesti suomaisten johtamistapaa Kauppalehdessä. Hän sanoi, että suomalaiset eivät ota "riittävästi huomioon neuvottelukumppanin persoonaa ja anna tälle arvostusta".
Tämä tuskin on paperiteollisuudessa yksittäistapaus. Bulkkituotannossa ihminenkin on bulkkitavaraa, työvoimaa.
Voisikohan työn vanhan peruslain muuntaa työmarkkinoiden perussäännöksi: minkä voimassa voittaa, sen järjessä menettää.
J.K.
Mikäli Tarja Halonen valitaan uudelleen presidentiksi, mm. tämä kolmen kovan miehen kopla voi huokaista helpotuksesta. Tämä merkitsisi heille takuuta kuuden vuoden jatkoajasta, jolloin he voivat vapaasti mellastaa miten tahansa ilman pelkoa, että tasavallan korkeimmalta huipulta tulisi pienintäkään viestiä, että olisi aika ajatella asioita uudelleen.
He kaikki ovat "Halosen (ja Heinäluoman) poikia", kasvaneet saman ihmiskäsityksen ja jätkämäisen kulttuurin maaperästä kuin "Valtakunnan simputtajakin" (UM:n virkamies a-pisteessä: Halonen esiintyi "jätkämäisen alatyylisesti"). Siksi SAK on nimennyt Halosen omaksi ehdokkaakseen.
Pojat on poikia ja tasavallan ylimmän johdon siipien suojassa he voivat vapaasti toteuttaa omaa fanaattista vallanhaluaan ja simputuksen tarvettaan - ja SAK- ja demaritaustaiset selvitysmiehet jatkavat selvityksiään. Muiden puheet kilpistyvät tästä suojauksesta turhina höpinöinä.
Samoin jatkossa pätevimmät ehdokkaat, jotka tietävät edustavansa väärää sukupuolta tai väärää ideologiaa tai molempia, jäävät nöyryytystä välttääkseen edelleen joko sovinnolla pois hakemasta esimerkiksi Suomen Pankin pääjohtajan tai korkeimman oikeuden presidentin virkaa tai karsiutuvat jo kättelyssä.
........
Alkavana vuonna 2006 tulee kuluneeksi 25 vuotta Näin tehdään tuhopolitiikkaa -kirjan ilmestymisestä. Sen tulisi tänä juhlavuonna olla enää vain lähinnä sääliä herättävä ja huvittava historiallinen dokumentti siitä, miten alkeellisesti asioita hoidettiin neljännesvuosisata sitten.
Näin ei valitettavasti ole, vaan ainoa olennainen muutos on siinä, että kommunistien jäätyä historialliseksi jäänteeksi taisto heidän ja demarien välillä on tauonnut, ja presidentinvaaleissakin on yhteinen ehdokas. Kirjasta alkusysäyksen saaneet joustot ovat kovin vaatimattomia, mutta sitäkin vahvemmin ylimainostettuja.
Presidentti Ahtisaaren asettama ja Matti Pekkasen johtama työryhmä kanonisoi vuonna 1994 työmarkkinoiden rakenteet ja pysähtyneisyyden, mitä Jorma Ollila on toistuvasti kritisoinut, tosin työryhmän jäsenyyden synnyttämän jääviyden pahasti rasittamana.
Jos työryhmän raportti olisi ollut niin hyvä kuin sitä muistojen kultaamissa puheissa mainostetaan, työttömyys olisi vahvan nousun oloissa poistunut jo aikaa sitten. Lähempänä totuutta on Helsingin Sanomien silloisen artikkelitoimittajan Risto Uimosen kolumnin otsikko: "Pekkasen paperi aikaansai aivokuoleman".
Raimo Sailaksen johtama työryhmä meni yhdeksän vuotta myöhemmin vain piirun verran pitemmälle. Nyt joudutaan taistelemaan vanhoilla eväillä uusissa oloissa, joissa yhteiskunta on käynyt entistä haavoittuvammaksi, mistä Antti Rinne tulee järjestämään havainto-opetusta kovaan hintaan.
Lisätietoa:
www.kauko-kustannus.fi
Lisätiedot:
Professori Arto Lahti
050 376 9428 Email
Kampanjapäällikkö Tomi Riihimäki
040 545 7000 Email
Takaisin pääsivulle
|
|
|
