 |
Arto Lahti osaa ja uskaltaa!
Arto Lahden korkearesoluutiokuvat
Tiedotteet
Tiedote-sivullamme ovat myös Arto Lahden presidentinvaali- ja eduskuntavaalikampanjan tiedotteet. Ne kertovat Arto Lahden aktiviteeteista ja mielipiteistä.
|
|
Tilaa Arto Lahden vaalikirja tällä lomakkeella!
|
|
Asia: Tiedote 11.01.2006, julkaisuvapaa
Lähettäjä: Professori Arto Lahti Presidentiksi -kansalaisliike
Lisätiedot: www.artolahti.com, Email
Erkki Raudaskoski:
Email
Lottaelokuva Lupaus palautti elävästi mieleen vuosikymmenien takaisen aikakauden, jolloin elettiin kuoleman keskellä ja koettiin sekä nälkää että kylmää. Ominaista tuolle ajalle oli työelämässä tapahtunut ennen kokematon muutos. Puoli miljoonaa miestä tempaistiin yhtä äkkiä pois tuottavasta työstä. Saman kokivat lähes neljännesmiljoonaa lottaa.
Sodan tarpeita joutui tyydyttämään myös huomattava osa kotirintaman väestä, aseteollisuus vaati osansa työvoimasta. Omien ja haavoittuneiden vankien sotasairaaloita perustettiin moniin oppilaitoksiin ja säännöstelyjärjestelyt veivät osansa työvoimasta. Miljoonainen osa kansasta joutui tuottamattomaan sotatyöhön, joka jäyti sekä sota- että kotirintamalla kansan elinvoimaa ja sietokykyä.
Kansa jakautui viideksi sotavuodeksi kahteen osaan: huollettaviin, sotatyössä oleviin suurkuluttajiin ja toisaalta huoltajiin, kotiin jääneeseen heikompaan kansanosaan, joka ei pystynyt rintamatehtäviin. Tästäkin tuotantoelämää pyörittävästä väestönosasta poimittiin sodan edetessä nopeutuvassa tahdissa seitsemäntoista - kahdeksantoista täyttäneet nuorukaiset huollettavien puolelle. Sodassa olevilla oli luonnollisesti raskas tehtävä taata tuotannollisessa työssä olevien turvallisuus.
Omat kokemukseni sota-ajalta koostuivat molemmista ryhmistä. Aluksi kahdeksaantoista ikävuoteen saakka tehtävät olivat huoltajaväen puolella ja sen jälkeen kaksi ja puoli vuotta huollettavien joukossa. Työn laatu ei sodan syttyessä kotirintamalla muuttunut, kun töihin oli osallistuttu poikasesta pitäen. Mutta raskaammaksi se sen sijaan muuttui, kun aikuiset miehet hupenivat kyläkunnista ja naisia tuli miesten töihin.
Onneksi elettiin vielä maatalousyhteiskunnassa, jossa maaseudulla jokseenkin joka perheellä oli jonkinlaista tuotantoa. Kaupunkilaistuminen oli niin alullaan, että lähes kaikilla siellä asuvilla oli vielä maalaisserkkuja, joista oli turvaa pahimpaan nälkään.
Leipä kapeni ja voikerros oheni sen päältä myöskin siviilissä, sama koettiin niin ikään rintamaoloissa. Maaperäkin köyhtyi lannoituksen puutteessa. Heinää tehtiin jälleen jokivarsilta ja luonnonniityiltä. Ne olivat olleet aikaisemmin jo osittain rauhoitettuja. Sota imi voimat niin kansasta kuin maaperästäkin. Loppumattomalta tuntuva sota päättyi kuitenkin lopulta.
Sotainvalideista huolehdittiin aluksi sodan päätyttyä. Myöhemmin myös muut veteraanit ovat päässeet kuntoutuksen piiriin. Sen sijaan sota-ajan tuotantoelämää pyörittänyt väki on jäänyt huolto- ja kuntoutustyön ulkopuolelle.
Itsenäisyys on viime aikoina huomattu korvaamattomaksi arvoksi. Mikä olisi nyt Nokian urotekojen tilanne ja Soneran optioiden laita, jos oltaisiin oltu puoli vuosisataa kansojen yhteisössä Neuvosto-Suomena?
Sodanaikaisen kotirintaman palkitseminen ei näytä toteutuvan. Näyttää siltä, että meistä veteraaneistakin päästään kivuttomasti eroon. Kuntoutusjaksot on lyhennetty kaksiviikkoisista kymmenpäiväisiksi. Kuluvan vuoden kuntoutusmäärärahoja on vähennetty viisi miljoonaa euroa. Veteraanien puolisoilla ei lupailuista huolimatta tunnu olevan pääsyä kuntoutukseen. Jos elettäisiin oikeudenmukaisessa yhteiskunnassa, niin palkitsemiset kuuluisivat itsenäisyyden säilyttäjille, eivät pörssihaille ja pelureille.
Lisätiedot:
Professori Arto Lahti
050 376 9428 Email
Kampanjapäällikkö Tomi Riihimäki
040 545 7000 Email
Takaisin pääsivulle
|
|
|
