 |
Arto Lahti osaa ja uskaltaa!
Arto Lahden korkearesoluutiokuvat
Tiedotteet
Tiedote-sivullamme ovat myös Arto Lahden presidentinvaali- ja eduskuntavaalikampanjan tiedotteet. Ne kertovat Arto Lahden aktiviteeteista ja mielipiteistä.
|
|
Tilaa Arto Lahden vaalikirja tällä lomakkeella!
|
|
Asia: Tiedote 13.01.2006, julkaisuvapaa
Lähettäjä: Professori Arto Lahti Presidentiksi -kansalaisliike
Lisätiedot: www.artolahti.com, Email
Näissäkin vaaleissa on gallupeilla pyritty ratkaisemaan tulos jo etukäteen. On tuotu vankasti esille yhden ehdokkaan ylivoimaista asemaa muihin verrattuna. Tämä hehkuttaminen puolestaan toimii ylivoimaisuutta lisäävänä tekijänä.
Gallupeista vedetään johtopäätös, että yli puolet kannattaa Halosta – koko kansan presidenttiä. Kuitenkin epävarmoja on peräti 30 % eli noin yksi miljoonaa ihmistä! Jos äänestysprosentti jää noin 70 % tasolle, on toinen miljoona ihmistä, jotka eivät ilmaise kannatustaan kenellekään. Halosen kannatus on siten tosiasiallisesti 25 % vaiheilla. Ja ilmiselvästi laskeva.
Entä sitten gallupeissa heikoiten menestyneet? HS uutisoi 13.01, että Soini pärjäsi koulujen vaaleissa, tuli kolmanneksi. Kyseessä oli yhden koulun, Ala-Malmin peruskoulun äänestys. Hyvä tulos Soinilta Ala-Malmilla.
Sen HS myös kertoi, että Ressun Lukion äänestyksessä Arto Lahti oli kolmas. Sitä voidaan pitää erinomaisena tuloksena, koska hän on puolueiden ulkopuolelta tullut kansalaisten valtuuttama ehdokas, joka täysin ilman puoluetukea ja puolueorganisaatiota kipusi mitalisijoille valveutuneiden nuorten äänestyksessä.
Vaalien paradokseja on se, että ilman todellisia tuloksia ja tekemättä mitään, gallupit antavat hyviä tuloksia. Äkkiä ajatellen sen presidenttiehdokkaan, jolla on tuoreita ajatuksia, pyrkimys fokusoida keskustelu olennaisimpiin suuriin ongelmiin ja etsiä niihin ratkaisuja, luulisi olevan kiinnostavin. Luulisi myös, että media ja vaalipaneeleiden järjestäjät antaisivat tällaiselle ehdokkaalle tilaa. Mikä on todellisuus?
Pääosin vanhat, loppuun kalutut asiat ja mielipiteet pääsevät parhaiten esille, koska niitä esittävät vallan huipulla olevat henkilöt ja muut kilvan tukevat niitä ollakseen yleisesti hyväksyttyjä. On hyvä ottaa pari esimerkkiä. Tarja Halonen ja Matti Vanhanen ovat saaneet keskimäärin 3 – 7 kertaa enemmän puheenvuoroja kuin esim. Henrik Lax tai Arto Lahti.
Onko Halosella ja Vanhasella siten eniten uusia avauksia tai ratkaisuja? Koko vaalikampanjan aikana kumpikaan ei ole tuonut ainuttakaan merkittävää uutta asiaa esille. Selittelyjä on sitä enemmän. Huikeimmat selittelyt liittyvät Halosen teemoihin, että hän toisella kaudella ottaa esim. yritystoiminnan edellytysten parantamisen ohjelmaansa. Hänellä on ollut presidenttinä kuusi vuotta aikaa tehdä se, mutta asia ei ole kiinnostanut.
Vielä merkillisempi on kysymys siitä, mitä Halonen on kuuden vuoden aikana saanut presidenttinä aikaan. Halonen itse tai yksikään hänen kannattajistaan ei ole sitä kyennyt kertomaan. Ei ole tiedossa mitään erityistä myönteistä mainittavaa koko presidenttitaipaleella.
Hallituskin on etupäässä toiminut kvartaalitalouden periaatteiden pohjalta hoidellen rutiininomaisia asioita. Todellinen suuriin ongelmiin tarttuminen ja ratkaisujen etsiminen niihin on jäänyt tapahtumatta. Millä perusteella voitaisiin olettaa, että jotain tulisi tapahtumaan seuraavan kuuden vuoden aikana?
Presidenttikeskusteluissa on eräänlaisena läpimurtona saatu laaja keskustelu Natosta. Sekin keskustelu on lähinnä varjonyrkkeilyä. Heidi Hautalaa lukuun ottamatta kukaan edustaja ei ole tuonut selvästi esille, että arvaamaton Venäjä on aina ollut uhka ja edelleen muodostaa Suomelle arvaamattoman turvallisuusuhan. Siihen on varauduttava, koska Venäjän pitemmän tähtäyksen kehityssuunnasta ei ole varmuutta. Nykyinen suunta on selvästi demokratiaa kaventava ja kohti neuvostoaikaista ajattelua. Kehitysennuste ei ole hyvä.
Kun keskusteluun yritetään tuoda todellisia suuria ja maan kannalta tärkeitä asioita, ne vaietaan sekä keskustelun järjestäjien että osanottajien toimesta. Poliittisen eliitti katsoo, ettei sen etuihin kuulu ongelmien esille tuominen. Media unohtaa tehtävänsä ja myötäilee vallanpitäjiä, eikä nosta asioita esille.
Pankkikriisin uhrien asema koskettaa kokoluokkana 400 000 ihmistä, tosin ei enää niitä noin 15 000 ihmistä, jotka kokivat kohtalonsa ylivoimaisen ahdistavana. Karjalan kysymys koskettaa kaikkia suomalaisia, ainakin noin 1 000 000 evakkoa ja heidän jälkeläistään. Sotasyyllisyyden jatkaminen koskettaa kaikkia suomalaisia.
Keskustellaanko näistä asioista? Ei, koska se ei ole poliittisen eliitin etu. He voisivat joutua todellisiksi altavastaajiksi. Erityisen kiusallista se on Haloselle, joka itse on päättänyt vaientaa nämä asiat aivan samoin kuin esim. Stasi-listan tai EMU-kytkennän tai Nato-kumppanuuden todellisen vaiheen.
Arto Lahden mukaan tulo vaaleihin on edes vähän raottanut tätä salaisuuden verhoa. Mutta vielä ei voida puhua mistään avoimesta keskustelusta. Todellista keskustelua ei käydä, ennen kuin media herää vaatimaan tietoa. Onko median tehtävänä myötäillä vallanpitäjiä, vai tuottaa ihmisille tietoa asioista? Heikoiten tässä suhteessa ovat menestyneet kaksi suurinta mediavaikuttajaa.
Muutostarve on suuri. Sitä ennakoi Halosen suosion putoaminen ja toisen kierroksen järjestämistarve. Tällä näkymällä vastakkain asettuvat Halonen ja Niinistö. Ratkaisun avaimet ovat ilmeisesti suomalaisilla naisilla. He joutuvat miettimään, kumpi vastaa arvomaailmaltaan ja kyvyiltään paremmin Suomen presidenttiä.
Sitä ennen on ensimmäinen kierros. Yksikään vähäisemmän gallup-kannatuksen saaneelle annettu ääni ei mene hukkaan, vaan olennaisesti lisää demokratiaa. Jokainen ääni kertoo muutostarpeesta. Onko Suomella varaa jäädä odottamaan muutos seuraavat kuusi vuotta? Tulosten perusteella ei ole. Äänestäjät ratkaisevat Suomen suunnan.
Lisätiedot:
Professori Arto Lahti
050 376 9428 Email
Kampanjapäällikkö Tomi Riihimäki
040 545 7000 Email
Takaisin pääsivulle
|
|
|
