 |
Arto Lahti osaa ja uskaltaa!
Arto Lahden korkearesoluutiokuvat
Tiedotteet
Tiedote-sivullamme ovat myös Arto Lahden presidentinvaali- ja eduskuntavaalikampanjan tiedotteet. Ne kertovat Arto Lahden aktiviteeteista ja mielipiteistä.
|
|
Tilaa Arto Lahden vaalikirja tällä lomakkeella!
|
|
Asia: Tiedote 24.01.2006, julkaisuvapaa
Lähettäjä: Arto Lahti -kansalaisliike
Lisätiedot: www.artolahti.com, Email
1 Ahon työryhmän havainnot
Euroopan komissio perusti lokakuussa 2005 asiantuntijaryhmän puheenjohtajanaan Esko Aho arvioimaan toimia EU:n dynaamisen kilpailukyvyn parantamiseksi. Työryhmän mukaan osaamisyhteiskunta näyttäytyy EU-maissa retoriikkana, mutta ei käytännön budjettipainoksina. Yritysten panostuksia t&k-toimintaan rajoittaa se, että markkinat eivät suosi uusia tuotteita tai palveluita.
Innovaatiotoiminnan esteitä ovat mm. markkinoiden epäyhtenäisyys erityisesti teollis- ja tekijänoikeuksien sääntelyn osalta, vähäinen standardien käyttö sekä julkisten hankintojen innovaatiokielteisyys. Ryhmä listaa esimerkkialoja, joihin EU-maiden tulisi panostaa voittaakseen globaalikilpailussa: terveydenhuollon tieto- ja viestintätekniikka, lääketeollisuus, energia-ala, ympäristö, liikenne ja logistiikka, turvallisuus ja digitaalisen sisällön tuotanto.
Uutta selvitystyössä on kasvualojen nimeäminen ja markkinoiden toimivuuden nostaminen tukitoimien rinnalle. Lienee kuolleena syntynyt ajatus ratkoa ongelmia koordinaattorin avulla, koska koordinaattori tuskin pystyy nousemaan jäsenmaiden ja toimielinten ristiriitojen yläpuolelle.
T&k-menojen nostaminen 3 prosenttiin BKT:stä on johdonmukaista mutta ei riittävää, sillä Yhdysvaltojen, kuten myös Kiinan, ylivoima perustuu suuren mittakaavan innovaatiokeskittymien rakentamiseen. Suurten ja pienten yritysten vuorovaikutus on perusteltua, mutta ei toimi ilman riittävää voitto-odotusta. Rakennerahastojen t&k-panostuksen nostaminen 20 prosenttiin on paikallaan.
Riskipääomainvestointien lasku vuoden 2000 10 mrd. euron tasosta noin puoleen on vakava ongelma, johon tulisi nopeasti löytää keinoja, sillä EU:n heikkous on kasvuyritysten vähäisyys. Korjattavaa löytyy nimenomaan markkinoiden toimivuudesta, vaikkakin on selvää, että digitointi ja GSM-standardi olivat poikkeuksia ilmiöitä, eikä vastaavia ole lähivuosina EU-maissa näköpiirissä.
Teknologiayhteisöt ja klusterit ovat EU:n tavoitteenasettelussa saaneet merkittävästi huomiota. EU-maat ovat kiitettävästi luoneet teknologiakeskittymiä, vaikkakin niiden markkinaperusteinen kasvu on muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ollut vaatimatonta. Suomessa Oulu ja Otaniemi ovat selvinneet hyvin.
Nykymuodossaan innovaatioyhteisöjen toiminta on julkistalousvetoista, jolloin tulokset jäävät julkistalouden sisälle. Lisäksi puutteena on liiketoimintaosaaminen innovaatioiden kaupallistamiseksi. EU-maissa ei juuri ole Yhdysvaltojen tapaista businessenkelitoimintaa siten, että kertaalleen menestysyrityksen luoneet ja myyneet yrittäjät sijoittavat rahansa uudelleen uusiin kasvuyrityksiin.
2 Mitä jäi sanomatta?
Ahon työryhmä ohitti lähes kokonaan tärkeimmän ongelman. Ryhmä nosti kyllä esiin markkinoiden toimivuuden ja liikkuvuuden, mutta asia olisi voitu sanoa suoraankin. Kansainvälisen talouden vertailussa on turha väheksyä hintakilpailukykyä, joka tuntuu erityisesti globaaleilla toimialoilla ohjaavan tuotannon sijoittumista likimäärin taloustieteen hintateorian mukaisesti.
Ricardolainen komparatiivinen työvoimakustannuksiin perustuva teoria on edelleen tärkein suorien investointien päätöskriteeri. Pohjoismaisen koulukunnan (nobelistit Ohlin, Murdal) esittämä laajennettu tuotannontekijäkäsite ei riitä kompensoimaan työvoimakustannusetua, kun Kiinan tapaisella maassa saa samantasoista työvoimaa käyttöön noin sadasosalla EU-15 -maiden kustannustasosta.
Solowilainen kasvuteoria, joka perustuu teknologian tehokkaaseen levittäytymiseen kansainvälisessä taloudessa, toimii WTO:n myötä hyvin; Kiinassa ja muissa uusissa teollisuusmaissa on käytettävissä kunkin ajan moderni teollinen teknologia, vaikka Yhdysvaltojen, EU:n ja Japanin kehittämä tutkimusperusteinen teknologia onkin suojattu teollis- ja tekijänoikeuksilla jo syntylähteellään.
EU-15 -maiden ongelmana globaalivertailussa on euron kurssi, joka on seurausta kansainvälisen valuuttajärjestelmän vinoutumisesta. Kiinan valuutta on kymmeniä prosentteja aliarvostettu. Dollari ei vahvistu, koska Kiinan ja Yhdysvaltojen etuna on yhteispeli, jossa Kiina imee tuotantoa Yhdysvalloista, mutta tekee finanssisijoituksensa pääosin dollaritalouteen, jonka painolasteja ovat Irakin sodan kustannukset ja tästä johtuva liittovaltion velkaantuminen.
Vahvan euron vaikutusta olisi mahdollista kompensoida kevyellä julkistaloudella, jolloin yksityisen yrittäjyyden käyttövoimaksi jäisi runsaasti ostovoimaa. Tällä tavalla toimivat uudet EU-maat ja mm. Venäjä, joihin onkin suuntautunut merkittävästi teollisia investointeja EU-15 -maista. EU-15 -maiden siviilitalouden menot ovat merkittävän korkeat globaalitalouden näkökulmasta.
Kolmas keskeinen indikaattori on työn ja pääoman tuottavuuskehitys, joka on sekin EU-15 -maiden heikkous. Erityisen heikkoa tuottavuuden kehitys on ollut julkistaloudessa. Teolliset investoinnit ovat EU-15 -maissa lamassa, joten myös teollisuuden tuottavuuden kehitys on ollut ja tullee olemaan heikkoa.
Jos keskeiset kilpailukyvyn mittarit (valuuttakurssi, julkisten menojen osuus BKT:stä ja tuottavuuskehitys) ovat EU-15 -maiden kannalta epäedullisia, näiden tulisi heikon hintakilpailukyvyn vastapainoksi olla selvästi muita maanosia vahvempia dynaamisen innovaatiokilpailun alueella. Tämä ei ole asiantila, vaan pikemminkin päinvastoin.
Yhdysvallat on WTO-johtoisen talouden ja uuden tieteellisen vallankumouksen ainoa todellinen suurvalta. Kiina ja Intia eivät suinkaan ole yksin tuotannon osaajia, vaan marssivat globaaliin kilpailuun valtavan tutkijoiden armeijan. Tältäkin osin työpanosten yksikköhinnat ovat EU-15 -maille murhaavan epäedullisia.
EU:n vakaus ja matala korko ovat toistaiseksi toimineet kotimaisen kysynnän eduksi erityisesti rakennus- ja kiinteistösektorilla. Mutta on selvää, että kotimarkkinoiden kysyntä ei jatkossa riitä ylläpitämään talouskasvua. Vaihtoehtoina on vähentää nopeasti julkisia menoja hallintoa karsimalla tai aikaansaada merkittävä tuottavuuden kasvu erityisesti julkishallinnossa.
EU-15 -maat eivät ole valmiita julkisten menojen alentamiseen, koska työllisyys on suurelta osin julkistalouden varassa. Mitä korkeammat ovat julkiset menot ja mitä korkeampi on verotus, sitä kapeampi on yrittäjätalouden kysyntäpohja. Näin kierre on valmis. Suomessa julkiset menot ovat jo nyt 70 % verotettavista tuloista, joten olemme käytännössä julkishallintovetoinen suunnitelmatalous.
Kansainvälisellä valuuttajärjestelmällä on tapana korjata itse itsensä. Mutta yleensä tämä korjaus ei tapahdu ilman kriisiä. Kun kriisin syitä on luotu omin toimin muutenkin, mm. energiatalouden romahtaminen Fortumin ja kumppaneiden monopoliaseman vuoksi, on vaikea välttää kriisiä. Suurten ikäluokkien eläköityminen ja aggressiivisesti äityvä pandemia voivat jo sinällään laukaista vakavan kriisin.
3 Mikä on Suomessa valtiojohdon keskeinen työsarka?
Seuraavan presidentin väistämätön työsarka on ratkoa Suomen talouden selviäminen globaalitalouskriisistä ilman vakavia vaurioita. Sauli Niinistö on tässä selvästi vahvemmalla, koska hän uskaltaa nostaa esiin globaalitalouden lainalaisuudet. Tarja Halonen puhuu julkistalouden itseisarvosta, mutta joutunee – jos tehtävään valitaan – puuttumaan julkistalouden tehottomuuteen.
Suomessa on vallalla pysähtyneisyyden ilmapiiri; siinä Sauli Niinistö on oikeassa. Nykyinen hallitus on miehitetty lähinnä niillä, jotka näkevät tärkeimpänä tehtävänään saavutettujen etujen puolustamisen. Uudenlainen kumppanuus toimii jo työpaikoilla, mutta nykyinen valtiojohto edelleen elää kolmikantaa. Yrittäjyyden todellisuus on muutenkin se, jossa Sauli Niinistö on rehellisempi.
Suomessa yrittäjyyden esteet ovat todellisia – EU:n ja kotimaisen byrokratian keinoin luotuja. EU-komission johtaja Timo Summan arvion mukaan yrittäjyyttä velvoittaa noin 80 000 erilaista pykälää, joista puolet on EU-lähtöisiä. Tässä on vähintään 70 000 liikaa, koska kukaan ei pysty tällaista laki- ja säännösviidakkoa ymmärtämään, eikä sellainen palvele edes hallintoa.
Monet meistä ovat sitä mieltä, että yrittäjän taloudellista asemaa tulisi ratkaisevasti parantaa suhteessa muihin yhteiskunnan toimijoihin. Tarja Halonen ei ole tässä ottanut kantaa, vaan puhuu edelleen tukien lisäämisestä. Sauli Niinistö teki kaikille yrittäjille suuren palveluksen, kun hän totesi selkeästi, että yrittäjän perheen asunto tulee turvata riskin toteutuessa.
Kumpikin ehdokkaista korostaa humanismia ja etiikkaa. Siitä molemmille kiitos. Mutta valitettavasti globaalimaailma on poikkeuksellisen raaka ja kova. WTO:n myötä taloudellinen kilpailu koko ajan vain kovenee. Se on jo nyt parantanut ratkaisevasti mm. Kiinan, Intian ja Brasilian hyvinvointia. Mutta talous ei voi ratkoa kaikkia maailman ongelmia, kuten Niinistö oikein korostaa ja kuten Halonen myös varsin hyvin tietää.
Suuret köyhyysongelmat erityisesti Afrikassa ovat seurausta vuosikymmenien ideologisesta taistelusta, jossa mm. Neuvostoliitto rahoitti ja koulutti armeijoita asettumaan laillista valtiovaltaa vastaan. Edelleen moni Afrikan maa on tämän seurauksena täysin kaoottisessa tilassa, eikä kykene organisoimaan tehokasta siviilihallintoa kestävän kehityksen toimista puhumattakaan. Globalisaation on korjannut paljon mutta ei sekään auta maita, jotka ovat sekasortoisessa tilassa. Tämän pitäisi myös Halosen rehellisesti myöntää, koska globaalimarkkinoiden syyllistäminen ”sahaa sitä oksaa, jolla itse istumme”.
Professori Arto Lahti
050 376 9428 Email
Takaisin pääsivulle
|
|
|
